Tutustuin tamperelaiseen kaupunkielämään ensimmäisen kerran kunnolla vuonna 1981. Olin silloin valtaamassa kauppahallin virastotaloa, jonka purkamisesta modernin pankkikiinteistön tieltä oli riidelty pitkään.
Tampereella oli jo silloin lähinnä opiskelijoihin nojaavaa vilkasta kansalaistoimintaa, mutta kaupunki organisaationa näyttäytyi todella junttina.
Nyt lähes 40 vuotta myöhemmin on vaikea tajuta, että tämä maamme avarakatseisimpiin ja moderneimpiin kuuluva kaupunki on se sama. Iso on ollut henkinen muutos. Kauppahallin virastotalon purkamistakaan ei kukaan enää esitä.
Osaajat keskittyvät, vain Tampereen seutu pärjää Helsingille
Osaamista vaativat työpaikat keskittyvät Suomessa rajusti. Niin ne tekevät kaikkialla maailmassa. Osaajat hakeutuvat toistensa luo, koska tarvitsevat toisiaan työssään ja pitävät toistensa seurasta vapaa-aikana.
Ylemmän akateemisen loppututkinnon suorittaneista 25–34-vuotiaista 77 % asuu viiden yliopistokaupungin ympäristössä, Helsingin, Tampereen, Turun, Oulun ja Jyväskylän seuduilla. Näiden yhteenlaskettu osuus kasvaa joka vuosi. Muut yli 60 seutukuntaa jakavat jäljelle jäävät 23 %. Siinä ovat mukana esimerkiksi opettajat, käräjäoikeuksien tuomarit, lääkärit ja apteekkarit, jotka ovat ymmärrettävistä syistä jakautuneet tasaisemmin ympäri maata. Jos olet perustamassa korkeaan osaamiseen perustuvaa yritystä, ei valittavanasi ole paljon paikkakuntia.
Helsingin seudulla noista nuorista korkeakoulutetuista asuu jo yli puolet, Tampereella noin kymmenen prosenttia ja noissa kolmessa muussa selvästi vähemmän. Suomesta uhkaa tulla yhden menestyvän kaupungin maa. Jos tätä halutaan estää aluepolitiikalla, ei hyödytä tukea syrjäseutuja vaan noin neljää muuta, sillä syrjäseudut eivät Helsingin kanssa kilpaile.
Kun Helsingissä kysyy nuorilta työuraa aloittelevilta, missä nämä ovat opiskelleet, moni on opiskellut Oulussa, Turussa, Jyväskylässä tai vaikka Lappeenrannassa. Vain harva kertoo opiskelleensa Tampereella, vaikka kaupungissa koulutetaan nuoria paljon. Mihin he menevät? He pysyvät Tampereella.
Tampereen pitovoima on olennaisesti muita maakuntien korkeakoulupaikkakuntia parempi.
Mikä tekee Tampereen seudusta niin vahvan?
Kerran tunnissa kulkevat nopeat junat Helsinkiin ovat saaneet Helsingin seudun ja Tampereen seudun verkostoitumaan hyvin. Juna on toimistoissa työskentelevien kulkuneuvo, koska he voivat tehdä työtään junassa. Sama muuten koskee ratikkaa.
Ilman junaa Tampere ei olisi Tampere.
Vailla merkitystä ei ole myöskään se henkisen ilmapiirin muutos, josta aloitin. Tampereella on tässä asiassa hyvä maine.
Noin 15 vuotta sitten tapahtunut asuintoiveiden muutos urbaanimmiksi yllätti kaikki myös Helsingissä. Se näkyy parhaiten asuntojen hintojen suhteellisena muutoksena. Kerrostaloasuntojen hinnat keskustan tuntumassa ovat nousseet selvästi suhteessa kauempana sijaitseviin kerrostaloihin ja myös suhteessa pientaloihin. Näin on käynyt kaikkialla muualla Suomessa paitsi Oulussa.
Kaikki eivät halua asua urbaanisti – onneksi sillä kaikki eivät mahtuisikaan – mutta aiempaa useampi haluaa ja erityisesti koulutetut nuoret usein haluavat.
Tampereella on paljon paremmat mahdollisuudet vastata urbaanin asumisen kysyntään kuin Helsingillä. Helsingin seudulla vain 10 % asunnoista on kantakaupungin alueella. Tampereen ruutukaava-alueen osuus on paljon suurempi.
Tampereen seudulla on myös vastattu asuntojen tarpeeseen väkevämmin kuin Helsingin seudulla. Asunnot ovat kallistuneet, mutta eivät niin kohtuuttomasti kuin Helsingissä.
Tampereella on paljon työttömiä, koska työttömän on järkevää muuttaa kasvukeskukseen. Tämän sanoi aikanaan jo Aristoteles. Taantuvien teollisuusalueiden Suomesta on muutettu paljon Tampereelle, koska Helsingistä ei saa asuntoa järkevällä hinnalla.
Järkevän hintainen asuminen siirtää myös työpaikkoja Helsingistä Tampereelle. Asuntotuotantoon kannattaa panostaa isosti.
Merkittävä syy Tampereen menestykselle on, että alue koetaan hyväksi asuinympäristöksi.
Jotta ei menisi pelkäksi kehumiseksi, yksi moitekin pitää antaa: Tampereen kokoisessa kaupungissa luulisi fillarin olevan paljon suositumpi kuin on.
Kaupunkiseudut kilpailevat, eivät yksittäiset kunnat
Suututin vuosi sitten turkulaiset sanomalla, että ovat Turun seudulla riidelleet itsensä pois maailmankartalta. En pyydä anteeksi, sillä olin tosissani. Seudun huono yhteistyö on heikentänyt huomattavasti Turun seudun menestystä. On se heikentänyt sitä Helsingin seudullakin, mutta Helsingillä on varaa antaa muille tasoitusta, Turulla ei ole.
Kaksikymmentä vuotta sitten olisin sanonut samaa Tampereesta. Aika happamia olivat silloin tamperelaisten päättäjien kommentit Pirkkalasta ja pirkkalalaisten Tampereesta. En oikein tiedä, mitä on tapahtunut, mutta nyt asiat ovat paljon paremmin. Toivottavasti kyse ei ole vain paremmasta herra- ja rouvaonnesta, sillä jos näin on, hyvä tilanne voi muuttua kunnallisvaaleissa kerralla.
Ei ole mitään Pirkkalan tai Ylöjärven kilpailukykyä ilman seudun kilpailukykyä, eikä Tamperekaan kovin hyvin pärjäisi ilman koko asuinseudun menestystä.
Ennen saatoin olla sitä mieltä, että kaupunkiseudun pitäisi koostua yhdestä kunnasta. Matematiikasta olin oppinut, että osaoptimointi johtaa huonompaan tulokseen kuin kokonaisoptimointi. Sitten aloin katsoa ympärilleni Helsingin seudulla.
Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat kaikki epäonnistuneet alakeskusten kehittämisessä. Itäkeskus, Malmi, Tikkurila, Myyrmäki, Leppävaara ja Matinkylä nyt esimerkiksi. Sen sijaan, että alakeskuksista olisi tehty toimivia pikkukaupunkeja, niitä on tehty nukkumalähiöitä kauppakeskuksen ympärille ilman mitään kaupunkiin liittyvää katuelämää. Se on valtava menetetty mahdollisuus.
Ainoat onnistuneet ”lähiöt” ovat Kerava, Järvenpää ja Hyvinkää. Ne ovat onnistuneita, koska ”lähiöllä” on oikeus päättää omista asioistaan.
Kaupunkiaseuduille tarvittaisiin joitain yhteisiä pelisääntöjä – esimerkiksi yhteisöverotulot pitäisi tasata kaikkien kuntien kesken, jotta kaavoituksessa ei tehtäisi tyhmyyksiä – ja tämän vastapainona kulttuuritarjontaa pitäisi rahoittaa yhteisesti. Voisi myös ajatella, että kuntaverot siltä osin kuin tulot ylittävät 100 000 euroa vuodessa, maksettaisiin yhteiseen kassaan, jotta asukkaiden houkuttelussa ei keskityttäisi rikkaiden houkutteluun.
Muuten on vain hyväksi, että kunnat vähän kilpailevat siitä, missä on hyvä asua.
On myös Tampereen etu, että seudun muut kunnat pystyvät tarjoamaan sellaista asumista jota Tampere ei pysty tarjoamaan.
Segregaatio on viheliäinen uhka
Käydessäni vuosi sitten puhumassa eräässä tilaisuudessa Tampereella, joku kysyi, miksi työttömille rakennetaan ARA-asuntoja Koskipuistoon, josta tavallisella palkansaajalla ei ole mitään mahdollisuuksia hankkia asuntoa.
Tampereen seutu on jo niin iso, että segregaatio muodostaa sille varteenotettavan uhan. Segregaatio on viheliäinen ongelma, jonka torjumiseksi kannattaa käyttää paljon rahaa. Keinot siihen ovat kuitenkin aika vähäiset.
Me pystymme estämään tehokkaasti yksipuolisten rikkaiden asuinalueiden syntyä, kuten näköjään tehdään Koskipuistossa. Sen sijaan keinot estää köyhyyskeskittymiä ovat vähäisempiä. Niiden riski Tampereen seudulla on varteenotettava juuri siksi, että asuntotilanne on kohtalaisen hyvä.
Jos nimittäin asuntotilanne muuttuu niin hyväksi, että asunnoista tulee ylitarjontaa, tyhjilleen uhkaavat jäädä halvimmat alueet. Niiden asunnoista tulee erityisen halpoja, mikä houkuttelee sinne maksukyvyttömimpiä asukkaita.
Huonot asuinalueet päätyvät lopulta aika köyhien asuinalueiksi. Tätä ei voi estää kuin sillä, ettei rakenna huonoa minnekään. Jos jonnekin kuitenkin on rakennettu huonoa, sitä kannattaa parantaa niin kauan kuin vielä voi.
Osmo Soininvaara
luennoitsija, kolumnisti ja tietokirjailija
Jaa tämä
