Minulla on ollut tilaisuus seurata Tampereen nykymallisen seutuyhteistyön kehityskaarta oikeastaan sen koko matkan ajalta. Olin paikalla todistamassa myös sen tietynlaista alkupaukkua, osallistuessani alustajana Tampereen seutufoorumiin vuonna 2005, jota kai voidaan pitää nykymallisen seutuhallinnon liikkeellelähtönä. Tampereen ammattikorkeakoulun suureen auditorioon oli tuolloin kokoontunut iso joukko kaupunkiseudun ylintä poliittista ja viranhaltijajohtoa keskustelemaan laajamittaisen seutuyhteistyön aloittamisesta. Tunnelma luentosalissa oli vielä tuolloin varsin varautunut ja näin jälkikäteen ajatellen tuntuu suorastaan ihmeeltä, että niin jännitteisestä ilmapiiristä on kehkeytynyt lopulta niin pitkäkestoinen ja tuloksekas yhteistyömalli kuin sittemmin on tapahtunut.
On siksi syytä hetki pohtia, millainen muutospolku Tampereen kaupunkiseudulla on kuljettu. Millaisia yhteistyöelementtejä siellä on onnistuttu löytämään, jotka ovat toimineet polttoaineena koko tämän pitkän matkan? Mitä siellä on osattu tehdä oikein, että ylikunnalliset yhteistyörakenteet on saatu pidettyä pystyssä ja elinvoimaisina näinkin pitkään? Monilla muilla suurilla kaupunkiseuduilla pitkäjänteisen ja järjestelmällisen seutuyhteistyön eväät ovat enemmän tai vähemmän syöty, mutta Tampereen kaupunkiseudulla virtaa tuntuu edelleen riittävän.
Tarkastelen asiaa seuraavassa viiden eri näkökulman kautta. Parhaimmillaan seutuyhteistyö sisältää näistä elementeistä kaikki ja ideaalissakin tapauksessa useampia niistä, kuten Tampereen kaupunkiseudulla on tapahtunut.
1. Luottamus.
Vanhan sanonnan mukaan luottamusta joko on tai sitä ei ole. Tässä asetelmassa ei ole välimuotoja. Tuosta kyräilevästä iltapäivästä on tultu 15 vuoden yhteinen taival ja yhteisen tekemisen sekä syntyneiden tulosten kautta luottamus kaupunkiseudun kuntien kesken on kasvanut. Aikaansaannokset ja onnistumiset ovat omiaan ruokkimaan rohkeutta ottaa seuraavia askeleita ja viedä yhteistyötä yhä uusille alueille. Seutuhallinto on vuosien ajan tarjonnut luontevia foorumeita kuntajohdon ja valmistelijoiden säännöllisille kohtaamisille eikä syntynyttä luottamuspääomaa ole tarpeettomasti haluttu testata vaikeilla kysymyksillä.
”Vanhan sanonnan mukaan luottamusta joko on tai sitä ei ole. Tässä asetelmassa ei ole välimuotoja.”
Seutuhallinto on pystynyt lunastamaan paikkansa luotettuna ja tasapuolisuuteen pyrkivänä toimijana eikä se ole joutunut kuntien välisten mahdollisten epäluulojen tai jännitteiden areenaksi tai välikappaleeksi. Ja koska syntyneitä yhteistyöorganisaatioita ei ole perustettu seutuhallinnon yhteyteen, ei sen puitteissa ole myöskään jouduttu ratkomaan kuntien välisiä hyötyjen tai kustannusten jakoon liittyviä, toisinaan hyvinkin kimurantteja asetelmia.
2. Tekemisen tapa ja sisällölliset valinnat ovat olleet onnistuneita
Yksi Tampereen kaupunkiseudun yhteistyön onnistuneisuutta selittävä tekijä on se, että sille on löytynyt luonteva ja kiistaton rooli. Siitä on tullut leimallisesti erilaisten yhteistyöselvitysten, taustamuistioiden, suositusten, tutkimusten, lausuntojen sekä projektien toteuttaja. Vuosien varrelle mahtuu myös merkittäviä yhteisiä palveluorganisointeja kuten Tampereen seudun ammattiopisto Tredu, seudullisen tietohallinnon ja kansalaisopistotyön yhteistyöselvitykset, MAL-sopimusten valmistelukokonaisuudet, seudullinen joukkoliikennelautakunta sekä kaupunkiseudun rakennesuunnitelma 2040. Seutuhallinnolla onkin tänä päivänä ”luonnollinen monopoli” alueellisen tahdonmuodostuksen areenana ja valmistelutehtävien hoitajana, jotka vapaaehtoisuuteen perustuvina ja hajautetusti hoidettuina jäisivät muuten helposti tekemättä.
3. Yhteistyö on hyödyttänyt kaikkia osapuolia
Usein varmin tapa ajaa yhteistyö seinään on tehdä sitä vahvimman ehdoilla. Jos osa yhteistyön osapuolesta kokee jatkuvasti jäävänsä asetelmassa niin sanotusti mopen osaan, ei yhteistyölle voi ennustaa kovin ruusuista tulevaisuutta. Seutuyhteistyössä kaikki osapuolet eivät välttämättä hyödy jokaisesta yhteistyömuodosta maksimaalisesti. Mutta jokaisen yhteistyöhön osallistuvan tulee hyötyä yhteistyöstä sen isossa kuvassa.
Tampereen kaupunkiseudulla edellä mainitut edellytykset näyttävät täyttyneen ja kaikki kunnat keskuskaupunkia myöten kokevat hyötyvänsä yhteistyöstä. Alueella on lisäksi kyetty välttämään ehkä pahimmat yhteistyötä mahdollisesti rasittavat konkelot, kun alueellista yhteistyötä ei ole ulotettu vaikeisiin, esim. seudullisen palveluverkon rakentamis- ja yhdistämiskysymyksiin, alueellisten kulttuurilaitosten kustannustenjakoasioihin tai vastaaviin kuumiin perunoihin.
4. Keskuskaupungin sitoutuminen
Tampereen seutuyhteistyön onnistuminen yhtenä kulmakivenä on ollut keskuskaupungin vahva sitoutuminen yhteistyöhön. Tampere on sitoutunut yhteistyöhön riittävällä vakavuudella ja pyrkimättä liikaa mestaroimaan yhteistyön sisältöjä. Seutuorganisaatio on tarkoituksellisesti pidetty irrallaan keskuskaupungin organisaatiosta, jolloin sen valmistelu on säilynyt neutraalina. Tampere osallistuu seudullisiin yhteistyöfoorumeihin raskaimman sarjan luottamushenkilö- ja viranhaltijajohdollaan, mikä on vahva signaali kaupunkiseudun muille yhteistyökunnille keskuskaupungin sitoutumisesta ja arvonannosta kuntarajat ylittävää yhteistyötä kohtaan.
5. Yhteistyötä ei ole pilattu kuntaliitoskeskusteluilla
Moni hedelmällinen seutuyhteistyö on joutunut todelliseen testiin viimeistään siinä vaiheessa, kun yhteistyöstä syntynyttä luottamuspääomaa aletaan paineistaa kuntaliitoskysymyksillä. Monissa tapauksissa keskuskunnan nälkä on kasvanut matkan edetessä ja halukkuus testata luottamuksen syvyyttä kuntarajat poistamalla on saattanut nousta vastustamattomaksi. Näin on käynyt monella kaupunkiseudulla. Myös seudullisen valmistelun siirtäminen itsenäiseltä seutuorganisaatiolta keskuskaupungin organisaatiolle on monin paikoin hyydyttänyt koko yhteistyön, kuten kävi myös omalla taannoisella työmaallani Lahden seudulla.
Siksi voi kai sanoa, että riippumaton, kunnista erillään oleva valmistelu on toiminut yhteistyön takuumiehenä Tampereen kaupunkiseudulla. Tampereen kaupunkiseutu on vahvasti kasvavana alueena tuomittu kasvuun sekä erillisten että yhdistyneiden kuntien tilanteessa eikä kuntaliitoskeskustelu siksi myöskään niin sanotusti roiku ilmassa. Kuntalaisten, yritysten tai matkailijoiden arki ei juuri muuttuisi kummassakaan vaihtoehdossa.
Lopuksi
Tampereen seutuyhteistyön liikkeellelähtöä voi tietyllä tapaa kuvata hämäläisten laulun sanoin; ”jos toimeen tartutaan”. Kaupunkiseutu ei todellakaan lähtenyt yhteistyöhön hetken mielijohteesta, trendiä seuratakseen tai päästäkseen kansallisen seutukokeilulain piiriin. Ennemmin yhteistyön ajurina oli halu kaupunkiseudun kuntien välisten jännitteiden purkamiseen sekä niiden keskinäisen luottamuksen rakentamiseen. Siihen tarvittiin yhteinen, riippumaton foorumi ja tähän rooliin ja näihin odotuksiin Tampereen kaupunkiseudun seutuhallinto perustettiin. Ja tässä yhteensovittajan ja kehitysalustan roolissaan se on osoittanut esimerkillisen toimintakykynsä.
Ja jos tuo Tampereen seutuyhteistyön liikkeellelähtö ja konkretian löytyminen tapahtui montaa muuta kaupunkiseutua hitaammin, on se hitaan kiihdytyksen jälkeen päässyt hyvään vauhtiin ja nakuttaa nyt eteenpäin vakaasti kuin vanha taksimersu. Ja vaikka yhteistyövuosien varrelle mahtuu joukko hienoja konkreettisia organisointeja, piilee Tampereen kaupunkiseudun yhteistyön vahvuus ennemmin sen pitkäjänteisyydessä. Seutuhallinto onkin kyennyt vuosi toisensa perään tuottamaan tasaisella tahdilla ja hyvällä joukkuepelillä tasokasta, neutraalia ja omistajiaan lisäarvoa tuovaa valmistelua. Samalla kuntien väliset jännitteet ovat hälventyneet ja niiden keskinäinen luottamus lähestyy pian kolminumeroisia lukemia.
José Valanta
Suomen kuntaliiton yhteysjohtaja
@jvalanta
Jaa tämä
